21.11.1983

Tampereen RO:n päätös 10.9.1981

Virallisen syyttäjän ja Tampereen liikevaihtoverotoimiston asianomistajana ajamasta syytteestä RO oli päätöksessään katsonut selvitetyksi, että Tampereen liikevaihtoverotoimiston vähittäisverovelvollisten luetteloon 14.9.1970 - 30.11.1976 merkittynä ollut A oli sanottuna aikana harjoittanut sellaista romujen ja lumppujen välitystoimintaa, josta oli maksettava liikevaihtoveroa. Tällöin hän oli vapautuakseen maksamasta liikevaihtoveroa tästä liiketoiminnastaan tahallaan jättänyt koko mainitulta ajalta liikevaihtoveroilmoitukset tekemättä salaten tällä menettelyllään muun muassa sen veron määräämiseen vaikuttavan seikan, että hänellä oli ollut liikevaihtoverollista myyntiä ainakin vuonna 1975 43 997 markan ja vuonna 1976 46 033 markan eli yhteensä 90 031 markan arvosta. Näin menetellessään A oli tahallaan pidättänyt tai yrittänyt pidättää valtiolta ilmoittamatta jättämistään myynneistä suoritettavaa liikevaihtoveroa yhteensä 20 650 markkaa. Lisäksi A oli laiminlyönyt koko mainittuna aikana pitää kirjanpitoa ja hävittänyt liiketapahtumien tositeaineiston. A:n liikevaihtoverotus ajalta 1.1.1975 - 30.11.1976 oli toimitettu arvion mukaan ja hänelle oli mainitulta ajalta maksuunpantu liikevaihtoveroa yhteensä 57 200 markkaa, jota ei ollut saatu perityksi.

Tämän vuoksi RO oli, katsoen, että A oli rikollisella menettelyllään, johon kuuluvia tekoja kunkin teon osalta erikseen oli pidettävä saman rikoksen jatkamisena, tahallaan vilpillisesti pidättänyt tai yrittänyt pidättää valtiolta veroa ja siten syyllistynyt jatkettuun veropetokseen ja jatkettuun liikevaihtoveroilmoituksen laiminlyöntiin sekä jatkettuun kirjanpitorikokseen samalla teolla tehtyinä, tuominnut A:n rikoslain 38 luvun 11 §:n 1 momentin, liikevaihtoverolain 35 §:n 1 momentin ja 81 §:n , kirjanpitolain 1 §:n ja 38 §:n 2 momentin sekä rikoslain 7 luvun 1 ja 2 §:n nojalla yksin teoin tehdyistä jatketusta veropetoksesta, jatketusta liikevaihtoveroilmoituksen laiminlyönnistä ja jatketusta kirjanpitorikoksesta 70:een 16 markan suuruiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa yhteensä 1 120 markkaa ja velvoittanut hänet suorittamaan vahingonkorvaukseksi valtiolle 20 650 markkaa 5 prosentin vuotuisine korkoineen 5.3.1981 lukien. Tästä korvauksesta oli kuitenkin vähennettävä, mitä maksuunpannuista veroista saatiin perityksi.

Turun HO:n päätös 25.3.1982

HO, jonka tutkittavaksi liikevaihtoverotoimisto ja A olivat saattaneet jutun, oli päätöksessään, samalla kun syyte jatketusta kirjanpitorikoksesta hylättiin vanhentuneena, katsonut jääneen näyttämättä, että A jättäessään liikevaihtoveroilmoitukset antamatta olisi tahallaan vilpillisesti pidättänyt tai yrittänyt pidättää valtiolta veroa. A:n ei muutenkaan ollut näytetty syyllistyneen veropetokseen. RO:n ja A:n syyksi lukema jatkettu liikevaihtoverolain säännösten rikkominen oli tehty 14.9.1970 - 30.11.1976 ja syyte A:ta vastaan oli nostettu 25.11.1980 eli enemmän kuin kahden vuoden kuluttua rikoksen tekopäivästä. Tuosta rikoksesta ei niin ollen enää saanut tuomita rangaistusta. Sen vuoksi HO oli hylännyt syytteen jatketusta veropetoksesta näyttämättömänä ja jatketusta liikevaihtoverolain säännösten rikkomisesta vanhentuneena sekä vapauttanut A:n tuomitusta rangaistuksesta ja suorittamasta valtiolle vahingonkorvausta ja sille tuomittua sakkoa.

Perustelut

A oli jättänyt liikevaihtoveroilmoitukset verokausilta 1.1. -30.6.175, 1.7. - 31.12.1975, 1.1. - 30.11.76 antamatta. Hän ei ollut antanut veroviranomaisille mitään muutakaan verotuksen perusteena käytettävää tietoa. Näin ollen hän ei ollut HO:n päätöksessä selostetulla menettelyllään väärä tietoa antamalla eikä muullakaan vilpillä pidättänyt valtiolta liikevaihtoveroa eikä siten syyllistynyt veropetokseen. Tampereen liikevaihtoverotoimisto oli veroilmoitusten puuttumisen vuoksi toimittanut verotuksen mainituilta verokausilta arvion mukaan ja pannut A:n maksettavaksi liikevaihtoveroa yhteensä 57 200 markkaa. A:n liikevaihtoveroilmoitusten antamatta jättämisestä ei ollut siten aiheuttanut valtiolle, jolta tosin oli jäänyt maksuunpannut liikevaihtoverot saamatta, vahinkoa.

Perustelut

Katson jääneen näyttämättä, että A jättäessään KKO:n enemmistön lausumista perusteluista ilmenevin tavoin liikevaihtoveroilmoitukset antamatta olisi hankkiakseen itselleen ja toiselle hyötyä pidättänyt tai yrittänyt pidättää valtiolta veroa ja siten syyllistynyt veropetokseen. Koska liikevaihtoverotoimiston on liikevaihtoverolain säännösten nojalla toimitettava verotus, tarvittaessa arvioverotus, kultakin verokaudelta jokaisen liikevaihtoverolain 34 §:n 1 momentin mukaisen ilmoituksen tehneen verovelvollisen kohdalta riippumatta siitä, onko veroilmoitusta annettu, katson, ettei liikevaihtoveroilmoituksen antamatta jättäminen, kun siihen ei liity veropetosta, voi aiheuttaa korvattavaa vahinkoa.

Päätöslauselma

Näillä perusteilla olen KKO:n päätöslauselmasta ilmenevällä kannalla.

Oikeusneuvos af Hällström:

Perustelut

A on vapautuakseen liikevaihtoveroa suorittamasta menetellyt HO:n päätöksessä selostetuin tavoin. Kun hänellä on selvitetty olleen liikevaihtoveron alaista myyntiä vuonna 1975 43 997 markan arvosta ja vuonna 1976 46 033 markan arvosta eli yhteensä 90 031 markkaa, hänen olisi tullut suorittaa liikevaihtoveroa 9 903 markkaa. Menettelyllään hän on aiheuttanut valtiolle mainitun suuruisen tappion, jota hän ei ole korvannut valtiolle.

Päätöslauselma

Katson, ettei ole syytä muuttaa HO:n päätöstä muulla tavoin kuin että velvoitan A:n suorittamaan valtiolle vahingonkorvauksena 9 903 markkaa 5 prosentin korkoineen 5.3.1981 lukien, mistä on vähennettävä, mitä hallintomenettelyssä määrätyistä varoista saadaan häneltä perityksi.

Oikeusneuvos Leivonen:

Perustelut

A on jättänyt antamatta Tampereen liikevaihtoverotoimistolle ajalta 14.9.1970 - 30.11.1976 tehtävät veroilmoitukset, joista vuoden 1976 jälkimmäistä puoliskoa koskeva olisi ollut annettava viimeistään 15.2.1977. Poliisitutkinnassa hän on kertonut olleensa tietoinen ilmoitusvelvollisuutta koskevista säännöksistä. Niiden noudattamatta jättämisen syyksi hän on maininnut: "En ole halunnut niitä noudattaa, kun jollakin minunkin on ollut elettävä". Katson, että kerrotuin tavoin menetellessään A on hankkiakseen itselleen hyötyä pyrkinyt vilpillä pidättämään valtiolta liikevaihtoveroa.

Vuosina 1970 - 1974 harjoitetusta liiketoiminnasta maksettavan liikevaihtoveron osalta liikevaihtoverotoimisto ei ole vaatinut korvausta. A:n maksettavaksi on 12.12.1975, 4.5.1976, 8.12.1976 ja 11.5.1977 tehdyillä arvioon perustuvilla verotuspäätöksillä määrätty kultakin verokaudelta ainakin sen suuruinen liikevaihtovero kuin hänen maksettavakseen olisi määrätty liiketoiminnasta esitetyn selvityksen mukaisten veroilmoitusten perusteella. Liikevaihtoveroilmoitusten tekemättä jättämisestä ei näin ollen ole aiheutunut valtiolle vahinkoa.

Päätöslauselma

Tuomitsen A:n liikevaihtoverolain 81 §:n 1 momentin, verrattuna saman pykälän 2 momenttiin, sekä rikoslain 38 luvun 11 §:n 1 momentin ja 7 luvun 2 §:n nojalla jatketusta veropetoksen yrityksestä 70:een 16 markan suuruiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 1 120 markkaa.

Korvausvaatimusten hylkäämistä koskevalta osalta jätän kuten enemmistökin HO:n päätöksen lopputuloksen pysyväksi.

Päätöslauselma

HO:n päätöksen lopputulosta ei muutettu.